oumaigaad!

Miten niin muka aika olisi rajaton määre? Tässä välissä ei ole ehtinyt kissaa sanomaan, kun kamojen jo pitäisi olla viimeistä pilkkua myöten kasassa ja kaiken varmasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Elän näemmä vahvasti siinä uskossa, ettei muualla maailmassa ole lapsia - ei varsinkaan näissä kohtalaisen sivistyneissä maissa (UK ja Italia) eli laps´pien kuolee todennäköisesti nälkään ellen pakkaa varmuuden vuoksi mukaan ainakin kolmen päivän ruokia, täyttä vaippapakettia ja neljääsataa erilaista purkkia ja purnukkaa täynnä parantavia rohtoja ja ihmevoiteita sekä teollisuuspesulan vuoden kapasiteetin verran rättejä. Kyllä äiti-ihminen voi näemmä olla typerä.

Mutta nyt on myöhäistä yskiskellä yksiksensä kun laukut pursuavat ja huomenna hypätään koneeseen. Meidän lento Oulusta lähtee onneksi vasta yhdentoista jälkeen, joten periaatteessa ehdin kyllä vielä kerran räjäyttämään kassit ja raakaamaan turhaa kamaa pois - jos vain luonto antaa periksi.

Se hyvä puoli tässä beibin kanssa reissaamisessa on, että omien vaatteiden & kemppareiden määrä ei koskaan ole ollut noin pieni. Mitäpä sitä ottamaan tusinaa housuja mukaan jos se tarkoittaisi sitä, että kahdeksas varabody ei mahdu laukkuun? Ja entä se tiskiaine pullotuttien pesua varten, kumpi on tärkeämpi, se vai ripsiväri? Toivottavasti tämän retkueen jälkeen palaan takaisin omaan nahkaani - ja että tämä ei vaan missään tapauksessa ole pysyvä muutos - eihän? Se Iso Paha Asia on mun lentopelon palaaminen vahvempana ja viheliäisempänä kuin koskaan. Yksin lentäessä se ei ole niin katastrofaalista, mutta heti kun beibi on mukana, niin johan muuten on mamma kalpeena hiljaa haukkana tuijottamassa lentohenkilökunnan toimintoja.

Reissaajat Ryhti, Tahti ja Puhti olivat tänään vallan aktiivisia. Huomattiin tuossa pari päivää sitten, että meillä edelleenkin puuttui yhden yön majapaikka (10.-11.11.) ja tänään Pas varasi huoneen Katajanokan vankilahotellista. Ihana päästä sinne pitkästä aikaa! Jokin vinouma minussa on rakastunut siihen paikkaan. Edellisestä kerrasta on jo muutama vuosi, eli sieltä lähdettiin Madonnan keikan jälkeen kohti suurta, tuntematonta Route66-reissua.

Lisäksi minä röyhistelen rintaani siitä hyvästä, että buukkasin meille lentokenttäkuljetuksen Heatrowlta hotellille. Ensimmäisen kerran tulee koettua sekin, että joku on kentällä vastassa plakaatin kanssa (jossa tosin vahvistussähköpostin mukaan lukee väärä sukunimi.. Noh, kirjain sinne tai tänne, kuka niitä katsoo =) Olen tosin aika varma, että me jäädään pariksi tunniksi tulliin selvittelemään noita mukana kulkevia foliopusseja täynnä valkoista jauhetta. Äidinmaidonvastike on näemmä aika näppärä värkki jauheena.

Tämä ehtoo on sitten mennyt soljuen sormien välistä. Kahlasin Kingin uusimman loppuhuipennuksen läpi, nukutin nappulan, jännitin kuin pieni oravanpoikanen huomisia lentoja ja reissun onnistumista. Eli huomenna Lontooseen ja sitten muutaman päivän kuluttua Venetsiaan, huix!